Kesä on ollut viileä, niin pupuilla on ollut hieman paksumpi turkki, kun ovat olleet ulkona koko kesän. Nyt kyllä on ollut karvanlähtöä, mutta kyllä se talvikarva alkaa puskemaan kaneille takaisin. Nyt vuorossa postaus jossa on kuvia Liljasta ja kuvien yllä kuvaan sopivat ajatukset/mietteet, mitä pupu voisi ajatella. Toivottavasti viihdyt tämän postauksen parissa.
Auta mua! Kaveri seuraa mua kaikkialle, enkä saa omaa rauhaa, vaikka sanon sille, niin ei se millään usko mua.
Jos mä saisin vain hetken kokea vapauden ilon.
Oikeesti, pliis. päästä mut ulos. Tai ei mennäkkään ulos, en haluu hävitä sulle.
Nyt mä haluun ton oksan, en jaksa enää järsiä lehdettömiä oksia.
Hööh, ei se onnistunut.
Heii, mitä sä mua noin katot. En mä mitään tehnyt.
Hmph, turkki menee sekaisin, kun tulee.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti